Minulla on ikävä niitä hetkiä kun maailma oli auki.

Kun ei ollut huolta, kun kukaan ei määritellyt minun huomista, eikä tätä hetkeä.

Kun suurin ongelma oli se, onko alakerran kebabravintola auki vielä. Kun paras ystäväni asui luonani, kun söimme sydänsuruihin sirkusaakkosia ja suklaata. Kun istuimme sängyn reunalla ja olimme varmoja, ettemme löydä sitä suurta rakkautta ja pohdimme miksi aina rakastumme huonoihin miehiin. Kun sitten rakastuimme uudestaan ja taas uudestaan, mietimme koska tulee kulman takaa joku, joka on meitä parempi. Silti tuli aina uusi aamu, uusi parempi päivä, uusi rakkaus ja uusia hetkiä parhaan ystävän kanssa. Sellaista se oli, huoletonta. Olen onnekas, että tämä ystävä jakaa elämääni edelleen kanssani. On hienoa jakaa myös tämän hetken tasapaino, kasvukokemukset, menneisyys ja varmuus yhdessä.

On elämä tänäänkin mallillaan, mutta se on erilaista. Katson itseäni edelleen aamuisin peilistä, mutta en niin kuin nuorena, kun ajattelin, etten kuole ikinä.

Katson väsyneitä piirteitäni, katson kulmien linjaa, joka ei ole enää ihan niin skarppi, mutta näen kasvoissa myös armollisuuden itseäni kohtaan. Rakastan itseäni enemmän ja eritavalla.

Olen nähnyt aika paljon ja kokenut asioita, joita en halua kenenkään joutumaan kokemaan.

Mutta en enää pelkää, että kulman takaa tulisi ketään, joka rakastaa minun rakkaitani minua paremmin. He ovat täällä minua varten ja minä olen heitä varten.

Hymyilen vastaantuleville itsevarmuutta, koska tiedän, että seison molemmilla jaloilla tasaisella maalla ja tiedän kuka olen. Minua ei pysty kukaan ihminen kaatamaan, niin varmalle pohjalle olen itse elämäni kasannut. Olen määrittänyt rajani ja ymmärtänyt pienuuteni. Ottanut tähän hetkeen vain sen mitä tarvitsen ja vain ne ihmiset joiden kanssa voin tänäänkin itkeä sydänsuruja ja syödä sirkusaakkosia sängyn reunalla aamuyöllä, välittämättä poskille karkaavista ripsivärin värisistä kyynelistä.

Siinä se oikeastaan on – elämä.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Related Posts

Omasta kynästä

Kuka ja mitä?

Kiva, että olet kiinnostunut tietämään kuka ruudun toisella puolella on! TYÖHISTORIA (JOTENKIN HELPPO AIHE ALOITTAA) Työhistoriani on melkoisen värikäs, ehkä eniten siitä syystä, että niin monet asiat saavat mielenkiintoni heräämään ja on kunnia tehdä mitä Read more…

Omasta kynästä

Oli vuosi 2010, tai jotain sinnepäin

Se oli vuosi 2010, olin ollut muutaman vuoden töissä ensihoidossa, mun haave oli päästä pelastuslaitokselle töihin. Vuonna 2012 yksityisen sektorin käydessä ahtaaksi ja epäoikeudenmukaiseksi hain ja pääsinkin Pelastuslaitokselle töihin. Tavoite oli siinä hetkessä täyttynyt. Vuonna Read more…

Omasta kynästä

Kuka sitä sisältöä tuottaa?

Kenelle lankeaa sisällöntuottaminen tällä viikolla yhteisessä firman viikkopalaverissa? Jokainen väistelee aihetta ja varsinkin ehdottajan katsetta. Yhtäkkiä mainoskynän logo alkaa kiinnostamaan kovasti, pitää näyttää olevinaan kiireiseltä, että homma ei vaan lankea sinulle. Kukaan ei halua pestiä Read more…