Se oli vuosi 2010, olin ollut muutaman vuoden töissä ensihoidossa, mun haave oli päästä pelastuslaitokselle töihin. Vuonna 2012 yksityisen sektorin käydessä ahtaaksi ja epäoikeudenmukaiseksi hain ja pääsinkin Pelastuslaitokselle töihin. Tavoite oli siinä hetkessä täyttynyt. Vuonna 2014 loppuvuodesta aloin miettimään, että ei tämä taida ollakaan paikkani. Tajusin, että se miten halusin elämässäni ja urallani edetä, ei mahdollistu millään. Minulla oli ajatus, mutta ei selkeää suunnitelmaa, oli vain tunne, että kaipaan erilaista haastetta ja tekemistä, paikan jossa tekemistäni ja vahvuuksiani arvostetaan ja ennen kaikkea paikan jossa pääsisin niitä hyödyntämään. Ensihoito tarjosi kyllä haasteita, välillä ihmishengen kautta, suurimmaksi osaksi kuitenkin tavallisten yhteiskuntaongelmien näkökulmasta, öisiä katuja autolla mittaillen. Yön pimeinä tunteita ja ajan kuluessa vahvistui ajatus jostain muusta, mutta mistä? Välillä ahdisti melko lujaakin, en ollut tyytyväinen, mutta en tiennyt miten ja mihin edetä. Vuosi oli 2015 aloin kaikenlaisten sattumien kautta kirjoittamaan ensimmäistä omaa kirjaani, se idea ja ajatus ei ollut mitenkään valmisteltu, ei edes mietitty, en koskaan ajatellut kirjoittavani kirjaa. Projekti oli helppo, vei mukanaan päiviksi ja viikoiksi, viikot muuttuivat kuukausiksi ja aloin nauttimaan tekemisestä. Olin ehkä löytänyt suuntani, ajatukset alkoivat kirkastumaan ja erilaisia suunnitelmia pyörimään päässäni melkoista tahtia. Kirjoitustöitä alkoi poikimaan sieltä ja täältä ja aloin ymmärtämään, että itseasiassa tämä on minulle oikea tapa luoda, mennä eteenpäin, tehdä ja jättää jälkiä maailmaan, oli hienoa saada luotua tyytyväisyyttä omalla tekemisellään muille. Kirjoitustöiden lisäksi lisääntyivät muutkin luovuutta vaativat työt.

Vuonna 2016 oltuani jo hetken virkavapaalla, irtisanoin itseni pelastuslaitokselta. Tämä oli harkittu, mutta ei vaikea siirto. Näihin vuosiin on mahtunut paljon ennen kaikkea kasvua omaan tekemiseen ja varmuuteen. Johtamisopintoja, meneillään olevia opintoja julkaisupuolelle ja isoja oppimisen hetkiä, mutta toki myös vääriä arvioita ja virheellisiä valintoja. Suunta on silti ollut koko ajan nousujohteinen oman tekemisen kanssa ja se on asia, joka on pitänyt minut motivoituneena joka ikinen päivä. Nyt on vuosi 2019, mielenkiintoisia projekteja on paljon takana, äärimmäisen hienoja projekteja meneillään ja mikä parasta en malta odottaa niitä tulevia, joista en edes tiedä vielä. Tämän vuoden isoin tavoite on verkostoitua tekemään töitä niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa tekeminen on oikeasti mukavaa, jotka arvostavat osaamistani ja joiden kanssa saan lisätä omaa tekemisen tasoa ja haastaa itseäni kokoajan enemmän ja enemmän.

Tuskailujen kautta on varmistunut ainakin se, että tulevaisuudessa aion tehdä paljon töitä luovuuden, tarinoiden, kirjoittamisen ja sanallisen (miksi ei sanattomankin) viestinnän kautta. Niin hullulta kun se kuulostaakin, sanojen asetteleminen peräkkäin, ihmisten tarinoiden tuominen koskettaviksi teksteiksi ja ratkaisujen etsiminen mahdottomiin juttuihin, se on parasta just nyt!

Toivottavasti sinäkään et jää kiinni sellaiseen, joka ei tuo pitkällä tähtäimellä hyvää fiilistä, vaan löydät oman tapasi menestyä ja loistaa – oli se mitä tahansa!

Categories: Omasta kynästä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Related Posts

Omasta kynästä

Vahvat eivät horju

Vahvat eivät horju Epävarmuus, tuo outo tunne, on hiipinyt elämään melko usein viime aikoina. Kuvittelen koko ajan, että työt loppuvat, että ei tule enää seuraavaa toimeksiantoa, ei juttua jossa saa ylittää itsensä. Oppiiko tuon tunteen Read more…

Omasta kynästä

Kuka ja mitä?

Kiva, että olet kiinnostunut tietämään kuka ruudun toisella puolella on! TYÖHISTORIA (JOTENKIN HELPPO AIHE ALOITTAA) Työhistoriani on melkoisen värikäs, ehkä eniten siitä syystä, että niin monet asiat saavat mielenkiintoni heräämään ja on kunnia tehdä mitä Read more…

Omasta kynästä

Kuka sitä sisältöä tuottaa?

Kenelle lankeaa sisällöntuottaminen tällä viikolla yhteisessä firman viikkopalaverissa? Jokainen väistelee aihetta ja varsinkin ehdottajan katsetta. Yhtäkkiä mainoskynän logo alkaa kiinnostamaan kovasti, pitää näyttää olevinaan kiireiseltä, että homma ei vaan lankea sinulle. Kukaan ei halua pestiä Read more…