Vastaus tähän on helppo – poliisi, mutta on tässä muutakin.
Se tyhjyys, joka selvittämättömän henkirikoksen ylle jää, on mykistävää. Se kiehtoo ja vetää puoleensa, kun asioihin alkaa mennä syvemmälle, on tie pakko kulkea loppuun asti. Arkiset asiat, kuten kaupassa käynti, jäävät toissijaiseksi. Maailma kapenee tutkinnan kokoiseksi ja sille haluaa antaa koko ajan enemmän. Suurin motivaatio on selvittää jotain, joka on vielä selvittämätöntä. Löytää edes yksi johtolanka, jota kukaan muu ei ole löytänyt.
On helpompaa sulkea silmät kuin katsoa ikäviä kohtia yhteiskunnassa. Ihmisen selviytymisen kannalta on kuitenkin tärkeää ymmärtää terveyttä ja henkeä uhkaavat vaaratekijät, joita on koko ajan ympärillämme. Suomessa henkirikoksen uhrina kuolee vuosittain noin 100 ihmistä ja yksikin uhri on liikaa.
Haaveilin lapsena poliisin ammatista. Minusta tulikin ensihoitaja. Näin tuolla urallani asioita elämän jokaisesta ääripäästä. Syntymän, kuoleman, rikoksen uhriksi joutuneen, henkirikoksen tekijän, itsemurhan tehneen ja hänen omaisensa. Tein poliisin kanssa vuosien aikana paljon yhteistyötä ja jouduin katsomaan silmiin asioita, joita harva joutuu koskaan kohtaamaan. Kun olin nähnyt tarpeeksi, halusin vaihtaa alaa, mutta yhdistää taustani. Ymmärrän tämän taustan tukevan täydellisesti sitä, mitä tänä päivänä teen. Tämä saa minut jatkamaan ja tavoittelemaan yhä korkeammalle.
Työ näiden asioiden parissa on opettanut paljon sellaista, jota yksikään koulun penkki ei koskaan kykene opettamaan:
- Olen oppinut ymmärtämään! Se ei ole sama asia kuin hyväksyminen! – tämä tarkoittaa sitä, että en tuomitse tietämättä ja ottamatta selvää asioista. Jokaisella on menneisyys.
- Olen oppinut toimimaan kahden maailman välissä. Viranomaisten kanssa pidetään se mitä sovitaan ja puhutaan ääneen niitä asioita, joihin on lupa. Sama pätee lain toiselle puolelle. Se mitä sovitaan, se pitää.
- Olen oppinut katsomaan elämää erityisellä tavalla. Kuka tahansa voi kohdata kenet tahansa. Elämä on arvaamaton ja ennalta määrittelemätön.
- Olen oppinut penkomaan, selvittämään ja käyttämään mielikuvitusta löytääkseni asioita, joita ei tarjoilla eteeni valmiina.
- Olen oppinut heittämään periaatteitani romukoppaan ja aloittamaan tyhjältä pöydältä ilman ennakko-oletuksia.
Päätän tekstin retorisella kysymyksellä:
kuka hullu alkaa penkoa henkirikoksia oppiakseen elämästä?